Q & A

1. Mikä oli parasta koko vuodessa? Entä mikä kamalinta? Tekisitkö jotain toisin, jos voisit palata ajassa taaksepäin?

Hmmmm. Parasta on ehdottomasti ollu kaikki uusi ja jännittävä. Uudet ihmiset ja ihanat kaverit. Kamalinta oli varmasti se, kun mun molemmat isoisät menehty tämän vuoden aikana ja olin täällä käytännössä yksin. Mulla ei aluks ollu edes kovaa koti-ikävää, kunnes kuulin ‘huonot’ uutiset Suomesta.

Jos voisin palata ajassa taaksepäin, niin olisin syksystä lähtien osallistunut ‘after school activities’, siis urheiluun mun tapauksessa. Pyrin mukaan meidän koulun lentisjoukkueeseen, mutta ne tytöt oli harrastanu lentopalloa jo niin kauan, ettei mulla ollut mitään mahiksia päästä tiimiin. Toinen vaihtoehto oli maastojuoksu ja mä en tosiaan oo mikään pitkän matkan juoksija, ainakaan kilpailumielessä, niin skippasin kyllä sen. (Selvennykseksi tähän, että talvella olin Alppihiihtotiimissä ja nyt keväällä Yleisurheilu tiimissä.)  Joten ainakin Yhdysvaltoihin lähteville vaihtareille suosittelen ehdottomasti, että meette mukaan kaikkiin urheilujuttuihin, koska siellä on tosi hyvä tilaisuus tavata kavereita ja luoda kontakteja. Eikä kannata murehtia omia atleettisia kykyjä vaan mennä mukaan rohkeasti.

2. Millanen sun kielitaito oli ennen lähtöä? Millasta puhuminen oli alkuaikoina ja kuinka hyvin ymmärsit mitä sulle puhutaan? Ja jos sulla oli jotain ongelmia alussa kielitaidon kanssa, niin kuinka nopeesti opit sit sen kielen kunnolla?

Ylä-asteella mun englannin numero tais olla kahdeksikko, kun menin lukioon niin numero tipahti kutoseen. Joten mulla oli jonkunnäköinen pohja, mutta ei tosiaankaan kovin hyvä. Alkuaikoina olin koko ajan tosi väsyny ja koulun jälkeen halusin vaan ottaa päikkärit… johtui siitä koko aikaisesta englannin kuuntelemisesta ja puhumisesta, kun mä ainakin ekat kuukaudet käänsin päässäni kaikki jutut ja mun aivot kävi ihan ylikierroksilla koko ajan. Mutta siis mä ymmärsin melkein kaiken heti kun tulin tänne, mä luulen että suomalaisille se on helppoa, koska meillähän kaikissa tv-ohjelmissa on tekstitys ja me kuullaan koko ajan sitä puhuttua englantia.

Aluksi mun puhuminen oli aikamoista änkyttämistä, mä tiesin että miten jotkut asiat sanotaan, mutta mun aksentti oli niin voimakas ja ääntäminen ei sujunut. Joskus helmikuun paikkeilla kielitaito alkoi olla jo tosi hyvä ja usein päästin suustani sellaisia lauseita, etten edes itse tiennyt osaavani niitä.. välillä pelästyin aina itsekin, ja pelästyn yhä :D Mulla on vieläkin omasta mielestä aika korostava aksentti, mutta rakenteet + kielioppi on kyllä tosi hyvin nyt hallussa. Ja ehkä se aksentti täällä tuntuu voimakkaalta, koska muut ihmiset puhuu niin hyvää englantia, luulen, että Suomessa mun aksenttia ei edes huomata. Toivottavasti. Tää kielen oppiminen on niin yksilöllistä ja riippuu ihmisestä. On matikka ihmiset ja kieli ihmiset, mä oon aina luokitellut itseni tuonne matikka puolelle…

3. Millanen se viisumihaastattelu oli? Ite vähän jännitän sitä, niin olis kiva kuulla, et millanen se on. Millasia kysymyksiä siä kysytään?

Tää on ehdottomasti mun lempi kysymys :DD voisin ehkä kirjoittaa romaanin tästä. Joten, jos sulla on kaikki paperi asiat + passi kunnossa ja OIKEAT paperit ja tarvikkeet mukana, niin tää haastattelu ei oo ongelma. Mä sain tietää mun ensimmäisen perheen n. 2-3 vk ennen mun lähtöä ja tää perheen osote on pakollinen sitä viisumia hakiessa.. No, mä menin sitte sinne suurlähetystön nettisivuille varaamaan sitä haastattelu aikaa ja se kalenteri oli tupaten täynnä ja olin ihan paniikissa, etten tulis saamaan sitä viisumia ollenkaan. Lähetin sinne sitten sähköpostia ja sain ylimääräisen ajan. Haastattelun päivä tuli ja olin ihan paniikissa siitä koko jutusta, munhan piti mennä sinne ihan yksin. Siinä portilla ne tyypit muuten puhuu suomea… menin kaikennäkösten turvatarkastuksien läpi ja ne vartijat oli koko ajan mukana kulettamassa mua ees takasin sitä lähetystöä. Se itse haastattelu tilanne on ihan samanlainen ku menis poliisilaitokselle hakemaan passia, kaks luukkua, ensimmäiseen jätetään paperit sun muut ja toisella luukulla on sitte amerikkalainen tyyppi joka ottaa vaa sormenjäljet yms. Joten kukaan ei ees kysy et miks oot lähdössä ja ootko terroristi :D mulla tuli ongelmia tän ohjeistuksen kanssa. Sain listan, että mitä mun täytyy viedä sinne ja se oli virheellinen. Listassa oli mm. että mun pitää viedä sinne 100 dollaria järjestelymaksuja, no siellä lähetystössä sanottiin että se onki 100 euroa, eikä mulla ollu tietysti niin paljoa käteistä ja ne ei hyväksyny Visa electron –korttia. Lähin sitte kävellen olympia terminaalille hakee käteistä, koska siellä oli lähin automaatti… lisäksi, ne ohjeet ei sanonu että mun olis pitäny viedä sinne kirjattu kirjelähetys –kirjekuori, että ne voi sitte lähettää sen passin + viisumin turvallisesti mulle.

Toi viisumi on oikeesti ihan helppo juttu, eikä sitä kannata jännittää. Mulle vaan sattu huono säkä noitten ohjeiden kanssa –.-

4. Millasta on tulla nyt kotiin? Haluaisitko jäädä sinne, vai ootko innoissas palaamassa takaisin Suomeen?

Tuntuu tosi haikeelta jättää kaikki tänne, mun elämä on nyt täällä ja tuun varmaan kokemaan aika kovan kulttuuri shokin palatessani takaisin Suomeen… Täällä on mun parhaat kaverit ja harrastukset yms. Tätä on vaikeeta selittää, mutta tajuat kyllä, kun sun lähtemisen hetki tulee.

5. Miten näkemyksesi eroaa nykyään Amerikasta? Voit kertoa laajasti tai sitten vaikka ihmisten, ruuan, tapojen tai esim. koulutuksen kannalta.

Okei, tähän on helppo vastata; High School –leffat pitää 99% paikkansa ja on aika totta. Vaikka välillä se tuntuu uskomattomalta, mutta täällä on oppinut ymmärtämään niitä paljon paremmin ja tajuaa, että kuinka todenmukaisia ne onkaan, niin uskomattomalta kuin se tuntuukin..

 
6. Mitä kaikkee ihmiset on luullu tai kysyny Suomesta?

“Finland, is it the capital city of Sweden?”

“It must be cold in Finland, do you live in Iglus*”

“Have you ever had a hamburger?”

7. Puhutko englantia nyt jollain aksentilla tai tykkäätkö tavastasi ääntää? :D

Niinkuin aiemmin sanoin, niin mulla on omasta mielestäni vielä aika voimakas suomi-aksentti… Luulen kuitenkin, että suomeen palatessani kukaan sitä ei huomaa. Ihmiset täällä puhuu niin loistavaa englantia, että se aksentti vielä erottuu.

8. Oletko muuttunut persoonaltasi matkan aikana hyvään tai huonoon suuntaan?

olen ainakin itsenäistynyt paljon. Muuten en osaa vielä sanoa mitään, sen muuttumisen näkee varmasti sitten kun palaan Suomeen ja näen kotimaani ihan uusin silmin. Luultavasti kirjoittelen tästä vielä blogiin joskus myöhemmin (:

9. oliko USA sun ykkösvaihtoehto, kun hait vaihtoon? jos ei, niin mihin oisit halunnu? ja jos oli, niin miks halusit just USAan?

USA oli mun ykkösvaihtoehto. Halusin englannin kieliseen maahan ja johonkin, missä aksentti olisi aika neutraali. Päädyin USAn. Tää maa on myös tosi iso ja olisin voinut päätyä vaikka minne, täällä jokainen osavaltio on niin erilainen loppujen lopuksi.

10. ostiko sun perheet sulle esim kuukautissiteet yms hygieniajutut? vai ostitko ite ne? sori, jos on vähä tyhmä kysymys:D

Ostin itse kaikki hygienia jutut, shampoot, kuukautissuojat yms.

Jatkuu..

11. Onko ollu mitää ongelmia perheiden kanssa? jos on, nii millasia ja miten niistä on selvitty?

Ekan perheen kanssa oli ongelmia, tai siis sillä perheellä oli ongelma, täältä löytyy kokonainen postaus tosta aiheesta.

12. Millasta koulunkäynti oli siel? oliko ne kauheen jäljes ja pärjäsikkö tosi hyvin kokeissa ja muissa testeis? tuntuu et kaikki vaihtarit pärjää kauheen hyvin koulus! tulee paineita itelle :D (oon ens vuonna lähös vaihtoo)

Koulu on tosiaan helpompaa kuin Suomessa.. Mulla ainut kompastuskivi oli Amerikan historia, meillä suomalaisilla ei oo minkäänlaista pohjatietoa siitä ja muutenkin se on ehkä tylsin aine ikinä :D  Ja melkein kaikki kokeet on monivalintaa joten siitä ei kannata ottaa paineita. Joskus tosin kysymykset on muotoiltu niin kierosti, etten mä tajua niitä kielen perusteella –.-

13. Onks kaikilla amerikkalaisilla täydelliset hampaat? :D

Tää on hyvä kysymys, koska nää jenkit tosiaan laittaa ihan tosi paljon rahaa hammashuoltoon ja tosi monella nuorella on hammasraudat. Eikä se täällä oo mikään ‘häpeän aihe’ niinku se Suomessa tuntuu olevan, kaikki haluaa vaan piilotella niitä rautoja.

14. miten siellä tehään kokeet? kun ne on englanniks vissiin ni miten ymmärrät ne kysymykset yms?

Vastainkin tähän jo aiemmin, kokeet on pääasiassa monivalintaa ja yleensä helppoja. Riippuu tosi paljon, että millaiselle alueelle ja millaiseen kouluun ‘joudut’. Mun koulu on yks osavaltion parhaista ja sitä kautta paljon haastavampi, jos verrataan vaikka johonkin kouluun Floridassa, se on ihan lastenleikkiä. Ainakin normaalisti, tähänkin on poikkeuksia.

15. Ootko ihastunu siel kertaakaa, mut sit aatellut et vaihtareitten ei ois hyvä seurustella tms? onko joku sielä ihastunu suhu? :)

Ei oo tällasta tapahtunu, onneksi, koska lähteminen olis sata kertaa vaikeempaa yms. Mulla on vaihtarikaveri norjasta joka seurustelee paikallisen pojan kanssa… mä toivon, että kaikki kääntyy parhain päin sen kannalta.

 

Huhhuh, siinäpä oli vastauksia…

- Tiia