Huomenna suunnataan siis nenämme kohti Oklahomaa ja sieltä parin päivän kuluttua Alabaman kautta kotiin. Jeejee. Olen innoissani matkasta, mutta ne ihaaaaaaaaaaanan pitkät autossa istumiset eivät varsinaisesti houkuta.
Onneksi meidän autossa on DVD-soitin ja mulla on kirjoja matkassa! Ehkä tästä selvitään.
Kirjoitan sitten viikon päästä taas, Moikkelis koikkelis.
Tiia
Nyt on sitten vietetty eka jouluaatto poissa kotoa, poissa tutuista ja turvallisista perinteistä, mutta ei mulla ole ollut mitään ongelmia ikävän tai minkään muunkaan kanssa. Tietty mulla ei ole ollut sellaista täyttä joulufiilistä, koska normaalit aaton askareet puuttuivat.
Tänään ollaan oikeastaan vaan rentouduttu ja levätty. Illalla käytiin joulukirkossa ja sen jälkeen avattiin lahjat, vaikka normaalisti täällä on tapana käydä lahjojen kimppuun vasta joulupäivänä.
Itse sain lahjaksi mm. näitä:
Järkyttävän kokoinen karkki+kirja+juomapulla säkki. Toi on tarkoitettu niille pitkille ajomatkoille viihdykkeeksi.
…lisää karkkia, sekä Body&Bath:n ihonhoitotuotteita.
Lahjakortin, voittekin itse lukea, että minne (: sain tämän mun Rotary-counselorilta.
..ja lukulasit perheeltä. Nyt mun ei tarvitse enää kärsiä päänsäryistä.
Kaikki meni hyvin ja perhe tykkäsi mun lahjoista, vanhemmille oli Kalevala-korut ja pojille Suomileijona kaulakorut. Huomenna mennään perhetutuille syömään ja lauantaina aikaisin aamulla nenä kohti Oklahomaa sekä Alabamaa. Elikkäs lauantai tietää sellaista kevyttä 16 tunnin ajomatkaa…
Tiia
Oikein hyvää ja rauhallista joulua kaikille lukijoille !
…sekä ihanaa vuotta 2010 (:
Tiia
Meillä oli eilen eka pujottelukisa, oikeastaan mulle ihka eka koko elämässä ! No okei, olin varautunut nimenomaan PUJOTTELUkisaan -nopeita käännöksiä ja pienempi nopeus, mutta rata olikin Alppihiihtoa, mikä tarkoitti pitkiä laajoja kurveja sekä älyttömiä nopeuksia. Siinä vaiheessa kun olin siellä portissa valmiina tulemaan alas, niin voin rehellisesti sanoa, että olin aivan järkyttävän kauhuissani ja ennen kaikkea jännittynyt. Selvisin murtamatta luitani, enkä ollut läheskään huonoin, toisin sanoen mun tavoite toteutui. Mähän laskin alas ajalla 31 sekuntia, jotkut hyvät laskijat selviytyi noin 27-28 sekunnissa, joten ei mun mielestä ensimmäiseksi kisaksi yhtään paha.
Tänään kävin silmälääkärissä ja huomenna saan uudet lasit, ne onkin tän perheen joululahja mulle.
Jaaaaaaa, Tapanina me lähdetään reissuun, ensin Oklahomaan (16 tunnin ajomatka) ja sieltä suunnataan parin päivän jälkeen Alabamaan (12 tunnin ajomatka). Oon innoissani, koska siellä on paljon lämpimämpi kuin täällä ja pääsen näkemään aika ison skaalan Yhdysvaltoja. En siis ota edes konetta sinne mukaan, joten en viikkoon sitten kirjoittele mitään.
Tiia
Vuosi 2009 vetelee viimeisiä päiviään ja pakko kerrata, että mitä kaikkea tuli tehtyä, entä mitä hyvää, mitä huono tapahtui.
Kevät ja varsinkin kesä menivät aika jännittyneissä fiilareissa, minkäpä muun takia kun USA:n lähtemisen takia. Kesä oli pääasiassa treenejä, kisoja ja jopa kaksi kesätyöpaikkaa, sainkin kerättyä ihan kivan summan ennen tänne tuloani (niistä rahoista ei ole kyllä senttiäkään enää tallella).
Vuoden parhaimmat…
…sammutustyönkurssi: keväällä 2009 sammutustyönkurssin jälkeen sain mahdollisuuden osallistua vapaapalokunnan hälytyksiin. Hälyt ovat aina jotenkin tosi jännittäviä ja se todellakin saa adrenaliinin virtaamaan, vakavuudesta riippumatta. Hauskimpia juttuja näissä hälyissä on aina se kuljettautumis mahdollisuus paloasemalle vaihtamaan kamppeita… autoa ei ole, mopo ei ole aina esillä ja pyörällä ei kerkeä. Kerran olin kaksos-kavereideni luona kyläilemässä, kun sattui tulemaan hälytys, naapureilla oli varmasti ihmettelemistä, kun kolme tyttöä juoksee kerrostalosta ulos ja tsemppaa toisia juoksemaan entistäkin kovempaa. Kyllä, me oikeasti juostiin.
…kesätyöt: töitä + töitä + töitä, parhaimpina päivinä lähdin yhdeksän jälkeen kotoa, pääsin neljältä, kotiin vaihtamaan vaatteet ja viideksi takaisin töihin ja yhdeksältä kotiin (jonain päivinä oli vielä futis pelit kymmeneen). Kuulostaa hullulta, mutta kyllä vain, mä selvisin.
…kaverit: varsinkin kesällä vietin tosi paljon aikaa kavereitten kanssa ja mitä muuta siitä voisi sanoa, mulla on ainakin maailman parhaat kaverit ! (:
…koulu: lukion ykkösluokka on takana päin ja se on kyllä jo yksi juhlan aihe, niin rankka se vuosi oli. Jotkut todistuksen numeroista olisivat voineet olla parempia, mutta haluan keskittyä enemmän niihin aineisiin mitä aion kirjoittaa. Todistuksen keskiarvo taisi olla kasin pintaan? en edes muista.
Vuoden huonoimmat:
…kisakausi: Viime kauden kisat oli mun osaltani aikamoinen floppi, alkukesästä ennätyslukemat menivät uusiksi, mutta siitä lähtikin sitten tasainen alamäki ja viimeisissä kisoissa heitin yli kymmenen metriä huonommin, kuin kesän alussa –.-‘ (tiedoksi niille, jotka eivät tiedä, niin heitän siis moukaria ja kisaan/olen kisannut SM-tasolla). En oikeasti tiedä yhtään, että mitä aion tehdä moukarin suhteen sitten kun palaan Suomeen, tässä iässä vuoden heittämistauko SM-tasolla urheilevalle ei todellakaan tee hyvää. Muutenkin motivaatio on ollut kateissa viimeiset kaksi vuotta ja heittäminen on tuntunut enemmän velvollisuudelta, kuin hauskalta tekemiseltä, toisaalta taas tuntuu siltä, että haluaisin jatkaa ja kokeilla, kuinka korkealle on mahdollista nousta. Ennen tänne lähtöäni ajattelin tämän vuoden selventävän kuvaani tulevaisuudesta, mutta miten kävikään, ei mun ajatukset ainakaan vielä ole kirkastuneet. Olen yrittänyt vakavasti punnita plussia ja miinuksia: lajin takia pääsee reissaamaan ympäri Suomea leireille ja kisoihin + näkee hurjasti kivoja kavereita, pysyy fyysisesti kunnossa (olen kyllä niin addiktoitunut liikuntaan, että vaikka lopettaisinkin kisaamisen, jatkaisin silti urheilemista)… mun jalka ei tule ikinä kestämään heittämistä kunnolla (mullahan on päkiässä osteokondriitti, luu-rusto-tulehdus, jota ei lääkäreiden mukaan voi parantaa ja kyseinen päkiä on juuri se, joka ottaa moukarinheitossa kaikkein pahimmat iskut vastaan.) ja yksinkertaisesti, jos se ei ole mun mielestä kivaa, niin en mä sitä kylläkään väkisin halua tehdä, PISTE. Kuitenkin kaikkien näiden jälkeen tulee juuri se velvollisuus ja se, että kaikki tulee olemaan tosi pettyneitä muhun jos lopetan kisaamisen. (tästä ei siis mitenkään voi päätellä, että olen kunnianhimoinen, sekä äärimmäisen miellyttämishaluinen ihminen.) En halua, enkä aiokkaan tehdä vielä mitään päätöstä jatkamisen suhteen, keväällä pitää miettiä asiat uudestaan ja katsoa, että mitä se tuo tullessaan.
…kavereiden ja perheen jättäminen: kamalinta oli jättää kaikki ihanat kaverit ja varsinkin perhe taakseen. Järjestin maailman parhaimmat läksiäiset ja ilta menikin aika pitkälle itkien ja nauraen.
Vuoden sekä-että:
…vaihtariksi lähteminen: Tämä neljä kuukautta on ollut ehdottomasti elämäni parasta, sekä kamalinta aikaa. Viime talvena en todellakaan tiennyt, että mihin liemeen olen itseni mukaan laittanut, oikeastaan tajusin sen vasta Finnairin koneessa kohti Nyciä, enkä silloinkaan täysin. Lähdin kohti tuntematonta, en tuntenut määränpään seutua, enkä varsinkaan ihmisiä. Olen rakentanut uuden elämän lähes tyhjästä ja tavannut satoja uusia ihmisiä. Syksy 2009 on ollut minulle todellinen kasvun paikka ja olen huomannut muutoksia itsessäni sekä ajattelussani. Luulen, että pahin ‘shokki’ ja itsensä löytäminen tulee vasta palatessani takaisin Suomeen, mutta on tämäkin jo aika suurelta muutokselta tuntunut. Pelkoa, ihanaa, kamalaa, mahtavaa, surua, onnellisuutta, tietämättömyyttä, haikeutta ja stressiä, noilla sanoilla kuvailisin tähänastista vuottani ja voin aika varmasti sanoa, että moni muukin vaihtari allekirjoittaisi saman. Tosiaan, en ole hetkeäkään katunut lähtöäni, enkä tekisi mitään toisin, niin kuin aikaisemmin jo sanoin, syksy on ollut kamala ja samaan aikaan NIIN ihana.
Tiia
Hyihyi, pakkasukko oli taas eilen huonolla tuulella ja oli lähettänyt tänne tosi kylmän ilman. Lämpötila kieppui –18 asteessa ja meillähän oli tietysti laskettelupäivä ! Täytyy kyllä sanoa, että mikään ei luista noin kylmässä, ei edes suksi. Meille oli tehty pujottelurata sellaisista 20 sentin kepukoista, elikkä aika helpoista lähettiin liikkeelle… tai helpoista ja helpoista, ensimmäisen kierroksen jälkeen rata jäätyi lähes peilijääksi ja mikä ihanaa, mun suksien kantit on vasta hiotut. Aika ihana fiilis siinä vaiheessa kun kanttaa jään päällä, kantti puree jäähän kunnolla ja siinä mennään sitten muutamat kuperkeikat ja sukset lentää ties minne –.-‘ ei näin. Onneksi ei käynyt mitään, selvisin mustelmilla ja okei, ehkä mun uskallus agressiivisiin käännöksiin sai pienen kolhun.
Treenien jälkeen meillä oli vielä ‘team dinner’, eli siis mentiin syömään yhen tyypin kotiin koko joukkueen voimin, oli hauskaa ja yksi mun kavereista ehdotti, että haluisinko lähteä maaliskuussa laskuvarjohyppäämään. NO TIETTY ! saattais olla aika siistiä, mutta mun pitää vaan ensiksi tarkistaa, että mitä kaikkea mun vakuutus kattaa ja mitä kaikkea ei…
Mun huono näkö ja hajataitto on taas viime viikkoina muistuttanut olemassaolostaan, mullahan on siis silmälasit, mutta en tietenkään tajunnut pakata niitä tänne mukaan (enhän mä tarvinnut laseja suomessakaan yli vuoteen). Omasta mielestä näen hyvin, mutta oireina ilmenee päänsärky ja silmien ylimääräinen räpyttely. Toivottavasti joku löytäisi ne mun lasit jostain niistä monesta säilytyslaatikosta, johon pakkasin huoneeni ennen tänne tuloa.
moikkamoi.
p.s. ZUMBA oli ihan mahtavaa ! oli tosi kiva päästä tanssii ja hyppii ihan kunnolla pitkästä aikaa, eikä kukaan meistä edes ymmärtänyt kaikkia liikkeitä = vielä hauskempaa !!! suosittelen kokeilemista.
Eilinen päivä oli tosi hyvä pitkiin aikoihin, äiti laittoi sähköpostia ja kertoi, että keväämmällä voisin ostaa täältä järjestelmäkameran, järkkäri on siis ollut mun haaveena tooooosi kauan. Sain myös viestiä, että mulle on myönnetty kunnalta urheilija-apuraha (125€), vaikken itse sitä ollut edes anonut, vaan seuran puheenjohtaja ilmeisesti oli hakemuksen laittanut. Kaiken tämän lisäksi eiliset treenit mäessä meni paremmin kuin koskaan, ja opin yhden illan aikana enemmän kuin koko kymmenvuotisen hiihtourani aikana. Treeni tehtiin pareittain ja mähän sain parikseni tytön, joka laskee USAn nuorten maajoukkueessa –.-‘ ehkä siksi opinkin niin paljon.
Eilen treenien jälkeen saatiin myös Ski Team –takit, perus Soft Shell takki, jossa on brodeeraukset.
Täytyy kyllä sanoa, että nyt kelpaa kisata ! Toi Soft Shell materiaali on tosi lämmintä, eilen oli muutama aste pakkasta ja tolla takilla pärjäsi mainiosti, kun pysy koko ajan liikkeessä.
Niin, päivän floppi olikin sitten se mun kausipassi rinteeseen… Mun tiedot kirjoitettiin tietokoneelle ja siellä nimi oli tavattu oikein, mutta miten kävikään?! :D
Tänään olen yrittänyt organisoida mun paluun Suomeen, enkä vieläkään saa selvyyttä asiaan, tosin oon niin väsynyt, että ei ihme. Yritän saada lennot varattua tämän vuoden aikana, mulla olis kaksi vaihtoehtoa, joko varaan liput itse tai sitten matkatoimiston kautta, valitsen ammattihenkilön ! Mun pitää vaan muistaa varata se välilento oikeaan terminaaliin JFK:n päässä, koska nykin Kennedyn kenttä on kuitenkin eri luokkaa kuin Hki-Vantaan lentoasema… terminaalien väliä kuljetaan metroilla/ratikoilla? Joten mun kannalta ois ERITTÄIN tärkeää saada lento samaan terminaaliin, mistä Finnair sitten lentää Suomeen. Tietääkseni American Airlines ainakin lentää kyseiseen terminaaliin.
Huomenna meidän kouluun tulee Zumba –ohjaajat ! jeejee.
- Tiia
Loppukevennyksen vuoro….
Mun 9-vuotias pikkuveli, Quinn, loisti tänään yleissivistyksellään:
At the dinner table:
Quinn: “Mom, where ketchup comes from? Is it an animal?”
Meinasin tukehtua mun salaattiin, mutta sain pidettyä naurun sisälläni ! onneks :D
Eilen illalla olimme Rebeccan kanssa siellä pikkujouluissa. Aluksi oltiin vähän epäileväisiä sinne menosta, mutta loppuen lopuksi ilta oli ihan hauska, vaikkakin muut vieraat oli lähes poikkeuksetta eläkeikäisiä. Kuulin illan aikana monet tarinat suomalaisista jouluperinteistä ja yksi niistä vanhemmista miehistä selvitti mulle sen suvun sukupuun… se ilmeisesti luuli, että mä tunnen kaikki suomalaiset, oonhan mä Suomesta.
Ohjelmassa oli perinteinen suomalainen jouluruoka ja jälkiruuaksi saimme joulutorttuja ja riisipuuroa, naminami. Syömisen jälkeen laulettiin muutamat joululaulut ja juotiin “glögiä”, itse sanoisin pikemminkin marjamehuksi.
Tänään oli mahtava ulkoilukeli, aurinko paistoi ja lämpötila oli siinä -5 asteen kieppeillä.
Oltiinkin ulkoilemassa Ellan kanssa, Ella on sekoitus ties mistä roduista, terrierin luonne, labradorin noutajan karva ja villakoiran rakenne. Tosi kiva koira, hyperaktiivinen ja TOSI viisas, mutta aika raakile vielä, Ellassa olis tosi paljon potentiaalia harrastekoiraksi, jos jollain tästä perheestä olis aikaa käyttää jossain. Itse kokeilisin Agilityä tai Tokoa, Ellassa olis ainesta vaikka mihin.
Lumi on Ellalle vielä vähän uusi tuttavuus, mutta kyllä se siitä tutuksi tulee (maistelemalla ja nuuskimalla).
huhhuh, kerroinkin viime postauksessa, että täällä satoi jonkun verran lunta. Lumi oli vetistä ja osa siitä tulikin vetenä… no, eilen aamulla herätessäni lämpömittari oli sen 20 astetta miinuksen puolella ja sen lisäksi ulkona kävi hurjan kova viima. Voittekin itse sitten kuvitella sen edellispäivän märän lumen + veden joka jäätyi kovan pakkasen takia, tiet on ihan peilijäässä ja kaikki muukin on jäätynyt ihan kiitettävästi. Mieleen muistui taas ne 1000000 syytä, miksi vihata talvea.
Koulussa päivä jatkuikin yhtä menestyksekkäästi, matikan luokassa oli ainoastaan 10 astetta lämmintä ja kahden ensimmäisen oppitunnin jälkeen koulun lämmitysjärjestelmä meni rikki –.-‘ luokissa istuttiinkin sitten toppatakit ja lapaset päällä. Kamala päivä. Asiaa ei helpottanut yhtään se, että satuin lukemaan yhden vaihtaritutun blogia, hän on Australiassa vaihdossa ja kirjoitti, miten siellä on tällä hetkellä +30 astetta ja kesälomat juuri alkamassa. *huokaus*
Tänään olisi ohjelmassa pikkujoulut ‘suomalaiseen’ tapaan. American Finnish Society-ryhmä järjestää pikkujoulut ja me saatiin kutsu Rebeccan kanssa, luvassa on siis suomalaista jouluruokaa ja joululauluja. Mun mielestä on ihan hassua, että nää jaksaa täällä pitää tota ryhmää, vaikkei kukaan oikeastaan osaa edes puhua suomea enää.
Huomenna taitaa olla luvassa shoppailua tai muuten vain hengailua kavereiden kanssa.
Täällä on satanut viime yön ja tämän päivän aikana ainakin 30 senttiä lunta, vihdoinkin ! Täällä koulu suljetaan jos lunta sataa yön aikana niin paljon, että on ‘vaarallista’ mennä kouluun (tai ajaa). No, aamulla sitten odottelin sitä soittoa, että onko se koulu peruttu vai ei… puhelin soi ja olin innoissani, kunnes…
“Good morning, this is Mequon-Thiensville school district, you DO have school today!”
Kouluunhan oli siis lähdettävä. Laskettelurinteet olivat suljettu täksi päiväksi, joten hiihtotreenit oli peruttu. Pitää katsoa, että mihin tämä sää tästä nyt menee, huomiseksi on luvattu –15 astetta pakkasta –.-‘ mikä ihana ajatus.
Mehän siis päästiin maanantaina ensimmäistä kertaa mäkeen ja huomasin olevani suorastaan huono laskija, enkä osannut aavistaa, että laskettelussa voi olla NIIN paljon kaikkia teknisiä juttuja… Onneksi meillä on vielä muutamat treenit ennen ensimmäisiä kisoja.
Mun host-isä kyseli tänään multa, että mitä mä haluisin joululahjaksi, en oikein osannut sanoa mitään ja se käski mun miettiä asiaa. Samalla se sano, että hintahaitari on siinä 0-200 dollaria, olin hetken vähän ihmeissäni ja meinasin pudota tuolilta, 200 dollaria mun lahjaan?! Pitää miettiä joku toive, mutta en varmasti kehtaa pyytää mitään kovin kallista.
Viikonloppu on taas hurahtanut ihan älyttömän nopeasti ja huomenna on taas luvassa maanantai, mutta hyvän päivästä tekee se, että rinteet aukesivat eilen ja me päässään hiihtojoukkueen kanssa vihdoin lumille ! Oikeeta luntahan täällä ei ole ollenkaan, mutta lämpötila on miinuksen puolella ja siten on pystytty tekemään lunta. Jeejee, mun täytyy kyllä myöntää, että oon aika kauhuissani tuosta pujottelun aloittamisesta… oon tapani mukaan aika tapaturma-altis ihminen, enkä ole ikinä kisannut, joten mulla ei ole minkäänlaista kokemusta kisaamisesta. Katsotaan mitä kausi tuo tullessaan, mulla on kuitenkin jotain ominaisuuksia, mitkä on pelkkää plussaa lajissa, mulla on vahvat jalat, jotka tekee laskemisesta helpompaa ja nopeampaa. Miinuksena voisin sanoa mun itsesuojeluvaiston, katsotaan, että kuinka kovaa uskallan mennä ja kuinka tiukkoja kurveja pystyy tekemään laskematta ulos radalta… Ehkä se luottamus suksien pitoon löytyy harjoittelun kautta, sitä siis odotellessa.
Ja muuten, onneksi olkoon Suomi 92 v. ! Tänä vuonna on ollut aika erilainen itsenäisyyspäivä, ilman Tuntematonta Sotilasta ja Linnanjuhlia. Ei ole oikeastaan tuntunut miltään, normaali sunnuntai. Hassua.
Tiia
p.s. tajusin just yks päivä, etten ole tehnyt mun hiuksille mitään koko tänä aikana, melkein neljään kuukauteen, hups :D
