Huomenna suunnataan siis nenämme kohti Oklahomaa ja sieltä parin päivän kuluttua Alabaman kautta kotiin. Jeejee. Olen innoissani matkasta, mutta ne ihaaaaaaaaaaanan pitkät autossa istumiset eivät varsinaisesti houkuta.
Onneksi meidän autossa on DVD-soitin ja mulla on kirjoja matkassa! Ehkä tästä selvitään.
Kirjoitan sitten viikon päästä taas, Moikkelis koikkelis.
Tiia
Nyt on sitten vietetty eka jouluaatto poissa kotoa, poissa tutuista ja turvallisista perinteistä, mutta ei mulla ole ollut mitään ongelmia ikävän tai minkään muunkaan kanssa. Tietty mulla ei ole ollut sellaista täyttä joulufiilistä, koska normaalit aaton askareet puuttuivat.
Tänään ollaan oikeastaan vaan rentouduttu ja levätty. Illalla käytiin joulukirkossa ja sen jälkeen avattiin lahjat, vaikka normaalisti täällä on tapana käydä lahjojen kimppuun vasta joulupäivänä.
Itse sain lahjaksi mm. näitä:
Järkyttävän kokoinen karkki+kirja+juomapulla säkki. Toi on tarkoitettu niille pitkille ajomatkoille viihdykkeeksi.
…lisää karkkia, sekä Body&Bath:n ihonhoitotuotteita.
Lahjakortin, voittekin itse lukea, että minne (: sain tämän mun Rotary-counselorilta.
..ja lukulasit perheeltä. Nyt mun ei tarvitse enää kärsiä päänsäryistä.
Kaikki meni hyvin ja perhe tykkäsi mun lahjoista, vanhemmille oli Kalevala-korut ja pojille Suomileijona kaulakorut. Huomenna mennään perhetutuille syömään ja lauantaina aikaisin aamulla nenä kohti Oklahomaa sekä Alabamaa. Elikkäs lauantai tietää sellaista kevyttä 16 tunnin ajomatkaa…
Tiia
Oikein hyvää ja rauhallista joulua kaikille lukijoille !
…sekä ihanaa vuotta 2010 (:
Tiia
Meillä oli eilen eka pujottelukisa, oikeastaan mulle ihka eka koko elämässä ! No okei, olin varautunut nimenomaan PUJOTTELUkisaan -nopeita käännöksiä ja pienempi nopeus, mutta rata olikin Alppihiihtoa, mikä tarkoitti pitkiä laajoja kurveja sekä älyttömiä nopeuksia. Siinä vaiheessa kun olin siellä portissa valmiina tulemaan alas, niin voin rehellisesti sanoa, että olin aivan järkyttävän kauhuissani ja ennen kaikkea jännittynyt. Selvisin murtamatta luitani, enkä ollut läheskään huonoin, toisin sanoen mun tavoite toteutui. Mähän laskin alas ajalla 31 sekuntia, jotkut hyvät laskijat selviytyi noin 27-28 sekunnissa, joten ei mun mielestä ensimmäiseksi kisaksi yhtään paha.
Tänään kävin silmälääkärissä ja huomenna saan uudet lasit, ne onkin tän perheen joululahja mulle.
Jaaaaaaa, Tapanina me lähdetään reissuun, ensin Oklahomaan (16 tunnin ajomatka) ja sieltä suunnataan parin päivän jälkeen Alabamaan (12 tunnin ajomatka). Oon innoissani, koska siellä on paljon lämpimämpi kuin täällä ja pääsen näkemään aika ison skaalan Yhdysvaltoja. En siis ota edes konetta sinne mukaan, joten en viikkoon sitten kirjoittele mitään.
Tiia
Vuosi 2009 vetelee viimeisiä päiviään ja pakko kerrata, että mitä kaikkea tuli tehtyä, entä mitä hyvää, mitä huono tapahtui.
Kevät ja varsinkin kesä menivät aika jännittyneissä fiilareissa, minkäpä muun takia kun USA:n lähtemisen takia. Kesä oli pääasiassa treenejä, kisoja ja jopa kaksi kesätyöpaikkaa, sainkin kerättyä ihan kivan summan ennen tänne tuloani (niistä rahoista ei ole kyllä senttiäkään enää tallella).
Vuoden parhaimmat…
…sammutustyönkurssi: keväällä 2009 sammutustyönkurssin jälkeen sain mahdollisuuden osallistua vapaapalokunnan hälytyksiin. Hälyt ovat aina jotenkin tosi jännittäviä ja se todellakin saa adrenaliinin virtaamaan, vakavuudesta riippumatta. Hauskimpia juttuja näissä hälyissä on aina se kuljettautumis mahdollisuus paloasemalle vaihtamaan kamppeita… autoa ei ole, mopo ei ole aina esillä ja pyörällä ei kerkeä. Kerran olin kaksos-kavereideni luona kyläilemässä, kun sattui tulemaan hälytys, naapureilla oli varmasti ihmettelemistä, kun kolme tyttöä juoksee kerrostalosta ulos ja tsemppaa toisia juoksemaan entistäkin kovempaa. Kyllä, me oikeasti juostiin.
…kesätyöt: töitä + töitä + töitä, parhaimpina päivinä lähdin yhdeksän jälkeen kotoa, pääsin neljältä, kotiin vaihtamaan vaatteet ja viideksi takaisin töihin ja yhdeksältä kotiin (jonain päivinä oli vielä futis pelit kymmeneen). Kuulostaa hullulta, mutta kyllä vain, mä selvisin.
…kaverit: varsinkin kesällä vietin tosi paljon aikaa kavereitten kanssa ja mitä muuta siitä voisi sanoa, mulla on ainakin maailman parhaat kaverit ! (:
…koulu: lukion ykkösluokka on takana päin ja se on kyllä jo yksi juhlan aihe, niin rankka se vuosi oli. Jotkut todistuksen numeroista olisivat voineet olla parempia, mutta haluan keskittyä enemmän niihin aineisiin mitä aion kirjoittaa. Todistuksen keskiarvo taisi olla kasin pintaan? en edes muista.
Vuoden huonoimmat:
…kisakausi: Viime kauden kisat oli mun osaltani aikamoinen floppi, alkukesästä ennätyslukemat menivät uusiksi, mutta siitä lähtikin sitten tasainen alamäki ja viimeisissä kisoissa heitin yli kymmenen metriä huonommin, kuin kesän alussa –.-‘ (tiedoksi niille, jotka eivät tiedä, niin heitän siis moukaria ja kisaan/olen kisannut SM-tasolla). En oikeasti tiedä yhtään, että mitä aion tehdä moukarin suhteen sitten kun palaan Suomeen, tässä iässä vuoden heittämistauko SM-tasolla urheilevalle ei todellakaan tee hyvää. Muutenkin motivaatio on ollut kateissa viimeiset kaksi vuotta ja heittäminen on tuntunut enemmän velvollisuudelta, kuin hauskalta tekemiseltä, toisaalta taas tuntuu siltä, että haluaisin jatkaa ja kokeilla, kuinka korkealle on mahdollista nousta. Ennen tänne lähtöäni ajattelin tämän vuoden selventävän kuvaani tulevaisuudesta, mutta miten kävikään, ei mun ajatukset ainakaan vielä ole kirkastuneet. Olen yrittänyt vakavasti punnita plussia ja miinuksia: lajin takia pääsee reissaamaan ympäri Suomea leireille ja kisoihin + näkee hurjasti kivoja kavereita, pysyy fyysisesti kunnossa (olen kyllä niin addiktoitunut liikuntaan, että vaikka lopettaisinkin kisaamisen, jatkaisin silti urheilemista)… mun jalka ei tule ikinä kestämään heittämistä kunnolla (mullahan on päkiässä osteokondriitti, luu-rusto-tulehdus, jota ei lääkäreiden mukaan voi parantaa ja kyseinen päkiä on juuri se, joka ottaa moukarinheitossa kaikkein pahimmat iskut vastaan.) ja yksinkertaisesti, jos se ei ole mun mielestä kivaa, niin en mä sitä kylläkään väkisin halua tehdä, PISTE. Kuitenkin kaikkien näiden jälkeen tulee juuri se velvollisuus ja se, että kaikki tulee olemaan tosi pettyneitä muhun jos lopetan kisaamisen. (tästä ei siis mitenkään voi päätellä, että olen kunnianhimoinen, sekä äärimmäisen miellyttämishaluinen ihminen.) En halua, enkä aiokkaan tehdä vielä mitään päätöstä jatkamisen suhteen, keväällä pitää miettiä asiat uudestaan ja katsoa, että mitä se tuo tullessaan.
…kavereiden ja perheen jättäminen: kamalinta oli jättää kaikki ihanat kaverit ja varsinkin perhe taakseen. Järjestin maailman parhaimmat läksiäiset ja ilta menikin aika pitkälle itkien ja nauraen.
Vuoden sekä-että:
…vaihtariksi lähteminen: Tämä neljä kuukautta on ollut ehdottomasti elämäni parasta, sekä kamalinta aikaa. Viime talvena en todellakaan tiennyt, että mihin liemeen olen itseni mukaan laittanut, oikeastaan tajusin sen vasta Finnairin koneessa kohti Nyciä, enkä silloinkaan täysin. Lähdin kohti tuntematonta, en tuntenut määränpään seutua, enkä varsinkaan ihmisiä. Olen rakentanut uuden elämän lähes tyhjästä ja tavannut satoja uusia ihmisiä. Syksy 2009 on ollut minulle todellinen kasvun paikka ja olen huomannut muutoksia itsessäni sekä ajattelussani. Luulen, että pahin ‘shokki’ ja itsensä löytäminen tulee vasta palatessani takaisin Suomeen, mutta on tämäkin jo aika suurelta muutokselta tuntunut. Pelkoa, ihanaa, kamalaa, mahtavaa, surua, onnellisuutta, tietämättömyyttä, haikeutta ja stressiä, noilla sanoilla kuvailisin tähänastista vuottani ja voin aika varmasti sanoa, että moni muukin vaihtari allekirjoittaisi saman. Tosiaan, en ole hetkeäkään katunut lähtöäni, enkä tekisi mitään toisin, niin kuin aikaisemmin jo sanoin, syksy on ollut kamala ja samaan aikaan NIIN ihana.
Tiia
Hyihyi, pakkasukko oli taas eilen huonolla tuulella ja oli lähettänyt tänne tosi kylmän ilman. Lämpötila kieppui –18 asteessa ja meillähän oli tietysti laskettelupäivä ! Täytyy kyllä sanoa, että mikään ei luista noin kylmässä, ei edes suksi. Meille oli tehty pujottelurata sellaisista 20 sentin kepukoista, elikkä aika helpoista lähettiin liikkeelle… tai helpoista ja helpoista, ensimmäisen kierroksen jälkeen rata jäätyi lähes peilijääksi ja mikä ihanaa, mun suksien kantit on vasta hiotut. Aika ihana fiilis siinä vaiheessa kun kanttaa jään päällä, kantti puree jäähän kunnolla ja siinä mennään sitten muutamat kuperkeikat ja sukset lentää ties minne –.-‘ ei näin. Onneksi ei käynyt mitään, selvisin mustelmilla ja okei, ehkä mun uskallus agressiivisiin käännöksiin sai pienen kolhun.
Treenien jälkeen meillä oli vielä ‘team dinner’, eli siis mentiin syömään yhen tyypin kotiin koko joukkueen voimin, oli hauskaa ja yksi mun kavereista ehdotti, että haluisinko lähteä maaliskuussa laskuvarjohyppäämään. NO TIETTY ! saattais olla aika siistiä, mutta mun pitää vaan ensiksi tarkistaa, että mitä kaikkea mun vakuutus kattaa ja mitä kaikkea ei…
Mun huono näkö ja hajataitto on taas viime viikkoina muistuttanut olemassaolostaan, mullahan on siis silmälasit, mutta en tietenkään tajunnut pakata niitä tänne mukaan (enhän mä tarvinnut laseja suomessakaan yli vuoteen). Omasta mielestä näen hyvin, mutta oireina ilmenee päänsärky ja silmien ylimääräinen räpyttely. Toivottavasti joku löytäisi ne mun lasit jostain niistä monesta säilytyslaatikosta, johon pakkasin huoneeni ennen tänne tuloa.
moikkamoi.
p.s. ZUMBA oli ihan mahtavaa ! oli tosi kiva päästä tanssii ja hyppii ihan kunnolla pitkästä aikaa, eikä kukaan meistä edes ymmärtänyt kaikkia liikkeitä = vielä hauskempaa !!! suosittelen kokeilemista.
Eilinen päivä oli tosi hyvä pitkiin aikoihin, äiti laittoi sähköpostia ja kertoi, että keväämmällä voisin ostaa täältä järjestelmäkameran, järkkäri on siis ollut mun haaveena tooooosi kauan. Sain myös viestiä, että mulle on myönnetty kunnalta urheilija-apuraha (125€), vaikken itse sitä ollut edes anonut, vaan seuran puheenjohtaja ilmeisesti oli hakemuksen laittanut. Kaiken tämän lisäksi eiliset treenit mäessä meni paremmin kuin koskaan, ja opin yhden illan aikana enemmän kuin koko kymmenvuotisen hiihtourani aikana. Treeni tehtiin pareittain ja mähän sain parikseni tytön, joka laskee USAn nuorten maajoukkueessa –.-‘ ehkä siksi opinkin niin paljon.
Eilen treenien jälkeen saatiin myös Ski Team –takit, perus Soft Shell takki, jossa on brodeeraukset.
Täytyy kyllä sanoa, että nyt kelpaa kisata ! Toi Soft Shell materiaali on tosi lämmintä, eilen oli muutama aste pakkasta ja tolla takilla pärjäsi mainiosti, kun pysy koko ajan liikkeessä.
Niin, päivän floppi olikin sitten se mun kausipassi rinteeseen… Mun tiedot kirjoitettiin tietokoneelle ja siellä nimi oli tavattu oikein, mutta miten kävikään?! :D
Tänään olen yrittänyt organisoida mun paluun Suomeen, enkä vieläkään saa selvyyttä asiaan, tosin oon niin väsynyt, että ei ihme. Yritän saada lennot varattua tämän vuoden aikana, mulla olis kaksi vaihtoehtoa, joko varaan liput itse tai sitten matkatoimiston kautta, valitsen ammattihenkilön ! Mun pitää vaan muistaa varata se välilento oikeaan terminaaliin JFK:n päässä, koska nykin Kennedyn kenttä on kuitenkin eri luokkaa kuin Hki-Vantaan lentoasema… terminaalien väliä kuljetaan metroilla/ratikoilla? Joten mun kannalta ois ERITTÄIN tärkeää saada lento samaan terminaaliin, mistä Finnair sitten lentää Suomeen. Tietääkseni American Airlines ainakin lentää kyseiseen terminaaliin.
Huomenna meidän kouluun tulee Zumba –ohjaajat ! jeejee.
- Tiia
Loppukevennyksen vuoro….
Mun 9-vuotias pikkuveli, Quinn, loisti tänään yleissivistyksellään:
At the dinner table:
Quinn: “Mom, where ketchup comes from? Is it an animal?”
Meinasin tukehtua mun salaattiin, mutta sain pidettyä naurun sisälläni ! onneks :D
Eilen illalla olimme Rebeccan kanssa siellä pikkujouluissa. Aluksi oltiin vähän epäileväisiä sinne menosta, mutta loppuen lopuksi ilta oli ihan hauska, vaikkakin muut vieraat oli lähes poikkeuksetta eläkeikäisiä. Kuulin illan aikana monet tarinat suomalaisista jouluperinteistä ja yksi niistä vanhemmista miehistä selvitti mulle sen suvun sukupuun… se ilmeisesti luuli, että mä tunnen kaikki suomalaiset, oonhan mä Suomesta.
Ohjelmassa oli perinteinen suomalainen jouluruoka ja jälkiruuaksi saimme joulutorttuja ja riisipuuroa, naminami. Syömisen jälkeen laulettiin muutamat joululaulut ja juotiin “glögiä”, itse sanoisin pikemminkin marjamehuksi.
Tänään oli mahtava ulkoilukeli, aurinko paistoi ja lämpötila oli siinä -5 asteen kieppeillä.
Oltiinkin ulkoilemassa Ellan kanssa, Ella on sekoitus ties mistä roduista, terrierin luonne, labradorin noutajan karva ja villakoiran rakenne. Tosi kiva koira, hyperaktiivinen ja TOSI viisas, mutta aika raakile vielä, Ellassa olis tosi paljon potentiaalia harrastekoiraksi, jos jollain tästä perheestä olis aikaa käyttää jossain. Itse kokeilisin Agilityä tai Tokoa, Ellassa olis ainesta vaikka mihin.
Lumi on Ellalle vielä vähän uusi tuttavuus, mutta kyllä se siitä tutuksi tulee (maistelemalla ja nuuskimalla).
huhhuh, kerroinkin viime postauksessa, että täällä satoi jonkun verran lunta. Lumi oli vetistä ja osa siitä tulikin vetenä… no, eilen aamulla herätessäni lämpömittari oli sen 20 astetta miinuksen puolella ja sen lisäksi ulkona kävi hurjan kova viima. Voittekin itse sitten kuvitella sen edellispäivän märän lumen + veden joka jäätyi kovan pakkasen takia, tiet on ihan peilijäässä ja kaikki muukin on jäätynyt ihan kiitettävästi. Mieleen muistui taas ne 1000000 syytä, miksi vihata talvea.
Koulussa päivä jatkuikin yhtä menestyksekkäästi, matikan luokassa oli ainoastaan 10 astetta lämmintä ja kahden ensimmäisen oppitunnin jälkeen koulun lämmitysjärjestelmä meni rikki –.-‘ luokissa istuttiinkin sitten toppatakit ja lapaset päällä. Kamala päivä. Asiaa ei helpottanut yhtään se, että satuin lukemaan yhden vaihtaritutun blogia, hän on Australiassa vaihdossa ja kirjoitti, miten siellä on tällä hetkellä +30 astetta ja kesälomat juuri alkamassa. *huokaus*
Tänään olisi ohjelmassa pikkujoulut ‘suomalaiseen’ tapaan. American Finnish Society-ryhmä järjestää pikkujoulut ja me saatiin kutsu Rebeccan kanssa, luvassa on siis suomalaista jouluruokaa ja joululauluja. Mun mielestä on ihan hassua, että nää jaksaa täällä pitää tota ryhmää, vaikkei kukaan oikeastaan osaa edes puhua suomea enää.
Huomenna taitaa olla luvassa shoppailua tai muuten vain hengailua kavereiden kanssa.
Täällä on satanut viime yön ja tämän päivän aikana ainakin 30 senttiä lunta, vihdoinkin ! Täällä koulu suljetaan jos lunta sataa yön aikana niin paljon, että on ‘vaarallista’ mennä kouluun (tai ajaa). No, aamulla sitten odottelin sitä soittoa, että onko se koulu peruttu vai ei… puhelin soi ja olin innoissani, kunnes…
“Good morning, this is Mequon-Thiensville school district, you DO have school today!”
Kouluunhan oli siis lähdettävä. Laskettelurinteet olivat suljettu täksi päiväksi, joten hiihtotreenit oli peruttu. Pitää katsoa, että mihin tämä sää tästä nyt menee, huomiseksi on luvattu –15 astetta pakkasta –.-‘ mikä ihana ajatus.
Mehän siis päästiin maanantaina ensimmäistä kertaa mäkeen ja huomasin olevani suorastaan huono laskija, enkä osannut aavistaa, että laskettelussa voi olla NIIN paljon kaikkia teknisiä juttuja… Onneksi meillä on vielä muutamat treenit ennen ensimmäisiä kisoja.
Mun host-isä kyseli tänään multa, että mitä mä haluisin joululahjaksi, en oikein osannut sanoa mitään ja se käski mun miettiä asiaa. Samalla se sano, että hintahaitari on siinä 0-200 dollaria, olin hetken vähän ihmeissäni ja meinasin pudota tuolilta, 200 dollaria mun lahjaan?! Pitää miettiä joku toive, mutta en varmasti kehtaa pyytää mitään kovin kallista.
Viikonloppu on taas hurahtanut ihan älyttömän nopeasti ja huomenna on taas luvassa maanantai, mutta hyvän päivästä tekee se, että rinteet aukesivat eilen ja me päässään hiihtojoukkueen kanssa vihdoin lumille ! Oikeeta luntahan täällä ei ole ollenkaan, mutta lämpötila on miinuksen puolella ja siten on pystytty tekemään lunta. Jeejee, mun täytyy kyllä myöntää, että oon aika kauhuissani tuosta pujottelun aloittamisesta… oon tapani mukaan aika tapaturma-altis ihminen, enkä ole ikinä kisannut, joten mulla ei ole minkäänlaista kokemusta kisaamisesta. Katsotaan mitä kausi tuo tullessaan, mulla on kuitenkin jotain ominaisuuksia, mitkä on pelkkää plussaa lajissa, mulla on vahvat jalat, jotka tekee laskemisesta helpompaa ja nopeampaa. Miinuksena voisin sanoa mun itsesuojeluvaiston, katsotaan, että kuinka kovaa uskallan mennä ja kuinka tiukkoja kurveja pystyy tekemään laskematta ulos radalta… Ehkä se luottamus suksien pitoon löytyy harjoittelun kautta, sitä siis odotellessa.
Ja muuten, onneksi olkoon Suomi 92 v. ! Tänä vuonna on ollut aika erilainen itsenäisyyspäivä, ilman Tuntematonta Sotilasta ja Linnanjuhlia. Ei ole oikeastaan tuntunut miltään, normaali sunnuntai. Hassua.
Tiia
p.s. tajusin just yks päivä, etten ole tehnyt mun hiuksille mitään koko tänä aikana, melkein neljään kuukauteen, hups :D
Mun piti tulla hehkuttamaan tänne vielä yhtä, ihan parasta leffaa. Käytiin lauantaina kavereitten kanssa leffailemassa ja päädyttiin katsomaan Blind Side –nimistä elokuvaa. Aluksi en ollut kovin innostunut valinnasta, koska elokuva kertoisi Jenkki-futis –pelaajan elämänkerran ja mähän en edelleenkään tajua lajista yhtään mitään..
Elokuva osoittautui kuitenkin ihan mahtavaksi, ehkä yksi parhaimmista elokuvista, mitä olen ikinä nähnyt. Jos tuo elokuva tulee suomeen, kannattaa ehdottomasti mennä katsomaan. Ideana on kasvutarina, Michael tulee köyhistä oloista, vailla koulutusta, kunnes eräs rikas perhe päättää adoptoida tämän ja antaa mahdollisuuden kouluun ja jenkki-futikseen. Pojasta kasvaa yksi parhaimmista pelaajista… saattekin itse katsoa sitten loput.
Tiia
p.s. sain tänään suomesta joululahjapaketin (: Kiitos!
Huomenna koittaa taas ihanaakin ihanampi arki, elikkäs koulun penkki odottelee. Tykkään mun koulusta ja siellä on kivaa, mutta kuka on keksinyt koulun alkamisajan? Ensimmäinen tunti alkaa 07:25 ja mun pitää olla odottelemassa bussia n. 06:40… eli aamut ovat todellakin aikaisia.
Tänään oli ohjelmassa Rotareitten hyväntekeväisyys –kirjamyynti ja me mentiin mun counselorin kanssa sinne auttelemaan. Vaihteeksi sain taas kehuja siitä, kuinka mun englanti on parantunut ja osaan puhua melkein kuin paikalliset, en usko :D Hihittelin yksikseni kirjahyllyjen takana kun kuulin muiden puheet mun kielen oppimisesta… Mun kaveri kertoi, että tämä Wisconsinin aksentti on selkein ja sen takia paras oppia, mutta mun counselor kuitenkin sanoi, että täällä ihmiset tekee hirveitä kielioppi mokia puhuessaan ja mäkin olen kuullut jotain, tässä esimerkki:
Ihmiset sanoo: “ I didn’t do NOTHING”
Pitäisi sanoa: “ I didn’t do ANYTHING”
Hahhah, tossa on yks hyvä esimerkki siitä, että ulkomaalaisilla on varmaan parempi äidinkielellinen pohja englannin kieleen kuin osalla paikallisista.
Reilun viikon olen asustellut tämän uuden perheen kanssa ja näyttää TODELLA lupaavalta, vanhemmat ovat historianprofessoreita yliopistossa (ei todellakaan uskoisi, sen verran rentoja he ovat) ja mun pikkuveljet on kanssa tosi kivoja. Olen nyt jotenkin tosi onnellinen ja nyt alan vasta tajuamaan, että miten ‘kamala’ perhe se mun edellinen oli vaihtarin näkökulmasta… okei, me tultiin toimeen ja hekin osasivat olla mukavia, mutta en tuntenut oloani kotoisaksi siellä, en edes kolmen kuukauden asumisen jälkeen. Toista on tässä perheessä, olen kuin kotonani täällä, ainoastaan viikon asumisen jälkeen.
Tiia
p.s. Olen lenkkeillyt jonkun verran täällä naapurustossa ja iltaisin näkee jos jonkinlaista jouluvalo-viritelmää, aivan kuten leffoissa. Lupaan joskus lähempänä joulua ottaa kameran mukaan ja saatte hämmästellä, kuinka todellisen kuvan leffat loppuen lopuksi antaa…
Niinkuin aikaisemmin kirjoitin, täällä oli eilen se Thanksgiving-pyhäpäivä. Syötiin liikaa ruokaa ja katsottiin melkein koko päivä amerikkalaista jalkapalloa telkkarista. Lisäksi tänään oli se Black Friday, meno oli ihan hullua, enkä tehnyt yhtään ostoksia…
Ostosten sijaan kävin postittamassa perheelle joululahjat ja kavereille + sukulaisille joulukortit. Joulusta puheenollen, meidän talossa alkaa näyttää aika pitkälle joululta, koristeet ja joulukuusi ovat paikallaan, sekä takan reunalla roikkuu joulusukat (stockings or something).
Musta alkaa tuntua, ettei mun puhe-englanti ole parantunut yhtään näiden reilun kolmen kuukauden aikana, vaikka mun Counselor mulle joka tapaamisella väittääkin, että oon kehittynyt ihan hirveesti kielen kanssa. Kirjoittaminen on tosi sujuvaa englanniksi ja tälläkin hetkellä näiden pitkien tekstien kirjoittaminen englanniksi tuntuisi PALJON helpommalta. Esimerkiksi, tiedän miten joku juttu sanottaisiin englanniksi, mutta sitten kun vastaavaa yrittää kääntää suomeksi, se ei toimi tai siitä tulee todella tönkkö.
Tuo puhe/ääntäminen takkuilee englannin ärrän kanssa –.- ärrää ei lausuta samalla tavalla kuin suomessa, terävästi ja päristämällä (hyvää kuvausta, but you hit the point?), täällä ärrä on jotain itse ärrän ja ällän välistä, en osaa selittää. Nämä sanat tuottavat vaikeuksia:
Rotary, wear, deer.
Eli siis kaikki missä on ärrä lopussa… mutta ehkä mä opin vielä, onhan mulla kuitenkin seitsemän kuukautta aikaa harjoitella. Muut vaihtaritkin ovat kertoneet, että kieli alkaa toden teolla rullata joskus helmikuun tienoilla ja silloin kehittyy niin nopeasti, ettei itse edes tiedä osaavansa kaikkia sanoja, mitä suustaan päästää. Sitä odotellessa.
Onko muilla ääntämisongelmia edelleen? :D
Tiia
Meillähän siis alkoi se Thanksgiving-break ja tänään on ollut ihana nukkumis/rentoutumispäivä. Aamulla heräsin ja kävin lenkillä, sen jälkeen olenkin vain laiskotellut, lukenut kirjaa ja katsonut ‘pikkuveljen’ kanssa CSI-maratonin. Oli hauska katsoa 9-vuotiaan pikkupojan kanssa kaikenmaailman ruumiita ja muuta karseeta katseltavaa. Quinn peitti kyllä silmänsä aina kun ruutuun tuli verta.
Huomenna on siis se kuuluisa Amerikkalainen pyhä, Thanksgiving ja tarkoituksena olisi savustaa kalkkuna ja tehdä kamalasti ruokaa. Ruoan lisäksi huominen päivä kuluu pitkälti television ääressä amerikkalaista jalkapalloa katsellen.
Perjantaihan on siis Black Friday, se tarkoittaa vuoden suurinta ostospäivää, kaupat aukeavat aamuyöllä ja kaikkialla on ihan älyttömiä tarjouksia. Televisiossa mainostettiin mm. Hp:n läppäriä 150:llä dollarilla… että sellasta kivaa. Mun kaveri kertoi, että kaupoissa on ihan tappamisen meininki ja jos oikeasti haluaa tehdä ostoksia TURVALLISESTI, niin kannattaa nukkua pitkään ja unohtaa koko ostosrysä.
Houkutteleeko ?
Kesäsuunnitelmista olen ihan innoissani, mulla olisi tiedossa kaksi eri kansainvälistä leiriä. Toinen on nuorisotoimen järjestämä heinäkuun lopussa oleva ‘Costa del Kuutsalo’ …Nimi on mun ja yhden Haminalaisen Tomin tulos :DD terkkuja ! Kuutsaloon olisi tarkoitus lähteä ohjaajaksi ulkomaalaisille nuorille, enkä oikeastaan edes tiedä leiristä kovinkaan paljoa.
Toinen leireistä on palokuntien kansainvälinen suurleiri Padasjoella, jonne olisi tarkoitus lähteä sivistämään itseään. Laitoin juuri hakemuksen kansainväliselle Rescue-kurssille, jonne valitaan vain muutama suomalainen. Sormet ristissä odottelen vastausta saapuvaksi sähköpostiin.
Kuka väittää/väitti, että vaihtarit aina lihoo muodottomiksi vuotensa aikana, ainakin jos kohteena on Amerikka? Koin tänään aikamoisen yllätyksen, tosin positiivisen sellaisen. Aamulla suihkun jälkeen löysin kylpyhuoneestani sattumalta vaa’an ja päätinpä sitten punnita itseni, vaikka pelkäsinkin lopputulosta… olen laihtunut reilun kolmen kuukauden aikana 6 kiloa ! Nyt sitten sormet ristissä toivotaan etten kerää tuota kaksinkertaisena takaisin :D *koputtaa puuta*.
Noniin, takaisin sunnuntai aiheeseen. Käytiin aamulla perheen kanssa kirkossa, (perheellä on tapana käydä sunnuntai-aamuisin jumalanpalveluksessa) täällä monet ihmiset menevät kirkkoon ja yleensä ennen illallista lausutaan rukous. Tämä on hyvin erilaista Suomeen verrattuna, yleensä arkisin kaikki perheenjäsenet eivät edes ennätä samaan ruokapöytään, saatikka sitten hiljentymään ja rukoilemaan ennen ruokailua. Olen muutenkin huomannut, että ihmiset ovat paljon avoimempia raha-asioistaan ja uskonnostaan, Suomessa niistä ei paljon puhuta.
Kävin iltapäivällä mun Rotary-Kummin kanssa vähän jouluostoksilla ja tarkoituksena oli sen jälkeen mennä haukkaamaan jotain ‘pientä’ kiinalaiseen ravintolaan, illalliseksihan ne aperitiivit sitten muuttuivatkin… Rakastan kiinalaista ruokaa, koska se on niin kevyttä ja kasviksia on paljon ! Nam.
Mitäs muuta tänään on tapahtunut… hmm.. löysin kaupasta suomalaisia kaurakeksejä ja sain kutsun suomalaisiin pikkujouluihin. Saan siis tänäkin vuonna suomalaista jouluruokaa. Järjestäjänä toimii siis American Finnish Society –ryhmä (joka on pelkkä vitsi, niinkuin aiemmin kerroin), illan ohjelmassa on jouluruokaa ja suomalaisia joululauluja.
Seuraava viikko koulussa onkin sitten yhden ja puolen päivän mittainen, luvassa on Thanksgiving-loma. Odotan tätä viikkoa innolla, koska olen todellakin loman tarpeessa.
Tiia
Huhhuh, nyt olis sitte muuttourakka takanapäin ja tavarat jonkunlaisessa järjestyksessä täällä mun uudessa huoneessa. Mulla on aika reilun kokoinen huone alakerrassa ja OMA kylpyhuone, oma telkkari sekä jätti-iso jenkkisänky. Perhe vaikuttaa tosi mukavalta, joten katsotaan mitä tuleman pitää.
Muutosta vielä sen verran, mähän siis lensin tännepäin yhdellä matkalaukulla ja käsilaukulla… kolmen kuukauden oleskelun jälkeen tavaraa on kuitenkin kertynyt…
Tästä se alkoi:
…ja tämä oli lopputulos:
Matkalaukku oli tosiaan aika tiukilla (kuvasta saattaa havaita..) ja lopulta sain matkalaukun suljettua perustekniikalla: istuin matkalaukun päälle ja yritin vaivalloisesti pusertaa lukot kiinni.
En edes tiedä, että mistä tuo tavaramäärä johtuu? En kuitenkaan ole shoppaillut vaatteita niin hirveästi… Pahvilaatikoissa on kirjoja, lehtiä ja muuta paperitavaraa mitä kerääntyy aina liikaa, enkä todellakaan aio raahata niitä takaisin Suomeen. Myös talvivaatteet vievät tosi paljon tilaa, toppatakki, villakangastakki sekä toppahousut täyttivät melkein puolet matkalaukusta. Kuvasta puuttuu vielä mun sukset ja sauvat, elikkäs siinä olis sitte mun tämän hetkinen omaisuus.
Tiia
Otsikkokin siis jo kertoo miten täällä tällä hetkellä menee. Mulla on sata koulujuttua mitkä pitäisi saada hoidetuksi, huominen muutto seuraavaan isäntäperheeseen, osoitteenvaihdot kouluun ja viisumin takia sekä tämän iltainen ‘juhla’-illallinen mun lähdön kunniaksi, onko siinä muka jotain juhlimista?
Kerrottakoon vielä, että olen siis todellakin huomenna siirtymässä seuraavaan isäntäperheeseen, enkä ole aloittanut mun tavaroiden pakkaamista vielä. Tilanne on jotenkin kummallinen mulle, koska yleensä vältän asioiden jättämistä viime tippaan, nyt kuitenkin kävi niin ja mun huone on kaaoksen partaalla. Asiaa ei helpota yhtään tämän iltainen ravintola ruokailu… Se tarkoittaa siis valvomista pakkaamisen takia.
Alapuolella kuvassa on mun vaatehuone… ei riitä edes sanat kuvailmaan siellä vallitsevaa epäjärjestystä.
Miten tätä tavaraa voi kertyä näinkin paljon kolmessa kuukaudessa?! Tarkoitan nyt enemmänkin tuota paperitavaraa, kaikenmaailman koulujuttuja, kirjoja, lehtiä ja mainoksia.
On tässä kiireen keskellä jotain positiivistakin tapahtunut, hiihtotiimin harjoitukset ovat alkaneet (jo viimeviikolla) ja tuntuu taas hyvältä päästä pitkästä aikaa vetämään jalat hapoille. Meidän tiimi on tosi mukava ja yhteishenkikin näiden parin viikon jälkeen alkaa olla kohillaan. Kaikki meistä toivoo lunta ja heti ! Syksy alkaa venymään pikkuhiljaa liian pitkäksi jos sitä lunta ei kohta ala näkyä. (Kerroinkohan mä muuten jo noista treeneistä aikaisemmin? no, ei pääse ainakaan unohtumaan kun tuplasin määrän.)
Lähdenpä tästä vaihtamaan vaatteita ravintola-iltaa varten,
Tiia
p.s. Tässä teille hyvä neuvo: Osta graafinen laskin juuri ennen suurta matikankoetta, lisäksi varmista, että OSAAT KÄYTTÄÄ sitä ennen kuin menet itsevarmana kokeeseen. Nimimerkillä suorien yhtälöitä, derivaattoja ja matriiseja piirtämällä sekä päässä laskemalla ratkonut.
Kauniina nauhana vuosien päivät,
helminä jokainen muistoiksi jäivät.
Elämän päivien ketju on kallis,
helmistä en yhdenkään kadota sallis.
Muistot kauniit voimaa antaa,
surun raskaan hiljaa kantaa.
Ei jaksanut sydän kultainen,
vaan lähdit luokse pilvien valkeiden.
Talletan tuon kuvan syvälle sydämeen,
kun pyyhin silmäkulmastani kyyneleen.
Nuku siis rauhassa syvää unta,
ympärilläsi sateenkaaren valtakunta.
Vaarin muistolle,
Tiia
Nyt olis sitten Chicagon reissu heitetty ja voin kyllä suositella kaikille jotka haluavat nähdä ‘suurkaupungin’, mutta eivät halua New Yorkiin ! Itse ainakin ihastuin kaupunkiin täysin ja omasta mielestäni Chicago oli sata kertaa kivempi kuin NYC, ehdottomasti.
Chicago tarjoaa kaikkea mahdollista, Millenium Park, lukuisia shoppailu-mahdollisuuksia ja useita puistoja Michigan järven rannalla.
Olin siis liikkeellä kahden hieman vanhemman naisen kanssa ja me käveltiin päivän aikana ainakin 10000000 mailia ja shoppailtiin tilit tyhjiksi. Zara, H&M, Forever 21, Gap, Urban Outfitters, Burberry, Nike, Macy’s, Polo Ralph Lauren, Armani, Guess ja paljon muuta! Burberryn liikkeessä oli kiva vedättää myyjiä, “Mä haluisin sovittaa talvitakkia”, sit sieltä tulee myyjät ihan innoissaan kun tosiaan luulee mun ostavan 900 dollarin talvitakin :DDD
Macy’s ja sen kaks viimistä kerrosta + joulukuusi:
Päivä oli mitä mahtavin, aurinko paistoi ja oli tosi lämmintä, ulkona tarkeni hyvin neuleessa.
Bean: (mun mielestä toi näyttää kananmunalta)
Alempi kuva on otettu kananmunan alta:
Ja ilta päättyi 8 minuutin maailmanpyöräkierrokseen, oli muuten aika hulppeat näkymät sekä Michigan järvelle, että kaupungin porvari –asuinalueeseen.
Nyt pitäisi alkaa luonnostelemaan aineistoesseetä aiheesta ‘mikä tekee Titanicista klassikko-elokuvan’ –.- netistä ja kirjoista pitäisi kaivaa konkreettista tietoa ja todisteita, siitä että kyseinen elokuva tosiaan on klassikko. Mulle tämä tehtävä on luultavasti helpompi, koska voin keksiä todisteita omasta päästä, käyttäen suomalaisia lähteitä (opettaja ei pysty tarkistamaan tietojen alkuperää :DD).
Tiia
p.s. Judith (host-mom), lähti eilen Afrikkaan kahdeksi viikoksi tarkoituksena vierailla ystävien luona ja viettää jonkun ystävän häitä. Tänä aamuna kun menin alakertaan etsimään jotain aamupalaa itselleni, keittiön pöydässä istuu joku vanha, eurooppalaisella aksentilla puhuva mies. Hieraisin muutaman kerran silmiäni ja tajusin etten nähnyt unta, sitten Richard(host-dad) tulee ja esittelee miehen, Richardin kollega Saksasta ja se asuu meillä viikon?! Mullehan tästä ei ollut kerrottu mitään, se oli ‘unohtunut’.
En ole ollut kovinkaan inspiroitunut tämän blogin kanssa viime aikoina, mutta se johtuu puhtaasti siitä, että tällä hetkellä kaikki seinät kaatuu päälle ja mulla on ollut ihan älyttömästi kouluhommia.
Ja, kaiken paras asia tässä viikossa oli se, että hiihto-kausi vihdoin alkoi ! Tai pikemminkin dryland-harjoitukset. Kahden tunnin treenit sisältävät pääasiassa juoksemista ja voimaharjoittelua. Ensimmäinen tunti on yleensä ulkona, jossa me juostaan koordinaatioita, vetoja, rappusia ja loikitaan, toiseksi tunniksi me mennään sisälle ja punttisalille ! Ihanaa taas pitkästä aikaa tehdä kunnon hapottavia treenejä.
Huomenna aikaisin meillä olis tarkoituksena lähteä Chicagoon päivän shoppailu –reissulle. En oikeastaan tiedä Chicagosta muuta, kuin että se on iso kaupunki ja se on pakko nähdä, varsinkin näin joulun alla kaikkine koristuksineen. Kuvia on siis viikonlopun aikana luvassa, toivottavasti.
Tiia
Tänään on ollut poikkeuksellisen lämmin päivä marraskuuksi, lämpömittari nousi noin +23 asteeseen ja ulkona tarkenee loistavasti t-paidassa ! Tällaiset lämpölukemat ovat aika erikoisia tähän aikaan vuodesta, koska ilmaston pitäisi olla aika lailla suomen kaltainen…
Tänään ohjelmassa oli shoppailua kaverin kanssa, ostoskeskus –kierros tuottikin tulosta ja sain ostettua tarvitsemani vaatteet. Mun täytyy vielä ostaa siisti talvitakki, mutta paksujen takkien sovittelu ei ollut kovin mieluinen ajatus lämpötilan hipoessa hellelukemia. Me käytiin myös kaupassa, jossa myydään erikois-ruokatarvikkeita, löysinkin sieltä suomalaisia hapankorppuja ja innoissani ostin kaksi pakettia sen enempää tuoteselostetta lukematta. Hapankorput olivat maustettu kuminalla, YÖK ! Mun mummilla on tapana ostaa Stockmannin herkkukaupasta kumina-juustoa ja mulle on jäänyt siitä jotenkin ‘kammo’ enkä voi sietää kuminaa missään muodossa …se siis niistä hapankorpuista sitten.
Huomisen päivän pitäisi olla vielä lämpöisempi kuin tänään, ihan outoa… muka marraskuu, hhah !
Tiia
Kun tänään tulin koulusta, minua odotti kotona ihana yllätys ! Mun sukset ja monot olivat vihdoin saatu valmiiksi ja ne odottivatkin kotona. Elikkäs tällaisilla sitten tuleva kausi :
HEAD:n sukset ja Salomonin monot, toivottavasti toimii. Olen koko ikäni laskenut Rossignoleilla ja myös mun maastohiihto sukset on Rossignolit… odotankin siis innolla näiden testaamista.
Nämä olivat ehdottomasti paras piristys viimepäivien ‘ei niin iloiseen’-fiilikseen !
LUNTALUNTALUNTALUNTALUNTALUNTALUNTALUNTALUNTALUNTA - kiitos
Olen ollut hieman laiska tämän blogin päivittämisen suhteen viimepäivinä. Sain kuulla surullisia uutisia suomesta ja sen takia blogi ei olekaan ollut päällimmäisenä mielessä. Sanotaan nyt sen verran, että mun isoisä(t) on huonossa kunnossa ja olen yrittänyt olla yhteydessä suomeen mahdollisuuksien mukaan.
Mutta siis, kaikesta huolimatta, mun on pakko jakaa vähän hölmöjä juttuja teidän lukijoiden kesken! Olen ymmärtänyt, että ihminen ns. ‘masentuu’ aina syksyllä pimeyden ja sateiden vuoksi, no, mulle syksy ei ole ikinä merkinnyt väsymystä tai masennusta, päinvastoin. Esimerkkinä taas yksi syksy… muutama viikko sitten mulle tuli pakottava tarve alkaa tutkia mahdollisia jatko-opinto vaihtoehtoja ja löysinkin jotain mielenkiintoista (yllättäen.. viime syksynä olin aivan varma palomiehen urasta, sitä edellisenä putkimiehen työstä). Tämä syksy on menty ja tullaan menemään teemalla: ‘Kauppakorkeakoulu’.
Kauppakorkea on kummitellut aina jossain alitajunnassa ja pakko myöntää, että olen kiinnostunut kaikesta talouteen liittyvästä. Olen viimepäivinä etsinyt tietoa netistä ja tällä hetkellä olen aika varma siitä, että lukion jälkeen hakisin Helsinkiin kauppakorkeaan ja kokeilen onko minulla minkäänlaisia mahdollisuuksia sinne. Astetta realistisempi vaihtoehto on kuitenkin Kyamk:n tarjoama ‘Kansainvälinen kauppa’-linja ja valmistuisin Tradenomiksi. Samaiset opinnot on mahdollista suorittaa englanniksi ja sen takia se kiinnostaa päivä päivältä yhä enemmän.
..Katsotaan, että mitä se tulevaisuus sitten tuokaan tullessaan. Sitä odotellessa,
Tiia
P.S. Välillä kyllä ihmetyttää, että miksi mun täytyy miettiä näitä asioita juuri nyt?!
Yläpuolella ohjeita ‘Karkki vai Kepponen –kiertueelle’. (Trick or Treat)
Täällä on kylmä ja lehdetkin tippuu jo puista, kaikenlisäksi olen luultavasti tulossa kipeäksi. Tai ainakin yskän perusteella, jonka sain liikuntatunnin juoksutestistä, me ei siis tehty minkäänlaista lämmittelyä ennen ‘piippi-testiä’. Ei tee edes mieli enää yskiä, koska keuhkoputki ja keuhkot ovat niin arat.
Ja mun tuurilla tulen kipeäksi juuri, kun meillä on ‘loma’, eli kahdella päivällä pidennetty viikonloppu. Olin ihan innoissani, koska nyt mulla olisi vihdoinkin aikaa tehdä kaikkea sellaista, mitä normaalin koulupäivän jälkeen ei ehdi tai jaksa. Toisin kävi, viimekin yönä nukuin kevyet 12 tunnin yöunet…
Chicagoon en vielä tänä viikonloppuna pääse, mutta reissu on suunnittelun alla ja toivonkin, että ajankohta olisi joskus ennen joulua. Voisi olla mielenkiintoista nähdä kaikki joulukoristeet ja –valot.
Tänään illalla olisi kuitenkin ohjelmassa illallinen kahden Rotary-pariskunnan kanssa, ja he pyysivätkin, että tekisin jotain suomalaista ruokaa. No, vaihtoehdot eivät ole kovinkaan kaksiset: Kala täällä on aivan kamalaa, eikä sitä saa muualta kuin pakastealtaasta. Se siis siitä kalasta. Toinen vaihtoehto voisi olla palapaisti, mutta ei täältä kovin hyvää lihavalikoimaa siihenkään tarkoitukseen löydy, joten sekin pyyhitään listalta. Jäljelle jää siis lihapullat ja perunamuussi.
Muitakin supisuomalaisten ruokien ehdotuksia otetaan vastaan?
Tiia
p.s. Jenkkien tyyli haravoida maahan pudonneet lehdet: Otetaan päältä-ajettava ruohonleikkuri, ajellaan lehdet aivan pieneksi silpuksi ja annetaan maatua. –.- Katsellaan rumaa ruskeaa mössöä takapihalla ja jatketaan katselua keväällä, kun lumet sulaa. (Lehdet eivät mitenkään voi keretä maatua ennen lumen tuloa… ) Enkä nyt puhu mistään pienestä määrästä lehtiä, vaan n. 10 sentin kerroksesta.
