Ongelmia

Sain eilen kuulla, että oon ollu muka liian laiska osallistumaan mihinkään, mua ei kiinnosta mikään, en halua lähteä mihinkään ja vietän paljon aikaa tietokoneella.

Olen osallistunut kaikkeen mihin tämä perhe on pyytänyt ja aina kysynyt, että tarviiko apua esim. pyykeissä tai ruuanlaitossa. En ole edes kehdannut kieltäytyä, jos joku kysyy ruokakauppaan. Ja lähden aina mukaan, kun joku perheestä menee sadan metrin päähän ostamaan maissia (naapuritilalta). Mitä tietokoneeseen tulee, niin ensinnäkin 'isä' on töissä päivisin aamu kahdeksasta ilta kuuteen tai seitsemään, 'äidillä' on omat menot ja se työskentelee kotona tietokoneen kanssa. David on aamuisin 8-11 maastojuoksutreeneissä ja sen jälkeen menee kellariin, missä on sen tietokone -valtakunta. Kaikilla muilla on menonsa, joten mulla on tietokone, telkkari ja kävin kirjakaupassa ostamassa kirjoja sekä lehtiä, mitä luen. Kaveritkin useimmiten työskentelevät päivisin, joten..

Harrastuksista: Yritin todella päästä lentopallo joukkueeseen, enkä päässyt kuitenkaan. Mulla ei myöskään ollut mahdollisuutta siirtyä mihinkään muuhun after school -tiimiin, koska kaikilla oli ollu koeajat ja ne oli alkanut samalla viikolla. Kävin tutustumassa erääseen tanssistudioon, mutta se on ihan liian kallis, en varmasti maksa 250 dollaria kuussa neljästä tunnista hiphoppia.

Vielä tuosta osallistumisesta, olen kieltäytynyt tasan kaksi kertaa jostain, eka oli kun David kutsui ison kasan kavereitaan pelaamaan monopolia, ei kiinnostanut. Ja toinen kerta oli se, kun 'isä' pyysi minua pelaamaan pingistä, kello oli puoli yksitoista illalla ja olin tosi väsynyt, silloinkin kieltäydyin kohteliaasti ja selitin asian.

Kaikista naurettavinta tässä jutussa oli mun mielestä se, että kuulin asiasta äidiltäni Suomesta ! Isäntäperhe ei siis ole maininnut minulle siitä mitään ja mun mielestä näinkin 'pienestä' asiasta on tullut suuri katastrofi. Tämän asian olisi voinut helposti selvittää mun ja perheen välillä... Jenkit..

Mulle pitää myös antaa aikaa sopeutumiselle. Kulttuuri, ihmiset, elintavat ja perhe ovat kaikki ihan vieraita mulle. Olen yrittänyt ymmärtää perhettä ja sen tapoja, sen pitäisi mennä myös toisin päin, perheen pitäisi ainakin yrittää ymmärtää mua ja kuulostella tilannetta. Mikä tärkeintä, perheen pitäisi ensin puhua mulle, jos joku on pielessä. Ei ne voi olettaa, että tiedän kaiken jenkeistä ja että mut pystyy tunkemaan samaan muottiin niiden kanssa kolmen viikon täällä olon jälkeen..

Tänään oli tutustumispäivä koulussa ja huomenna on ensimmäinen virallinen koulupäivä, joten toivon, että asiat muuttuvat paremmiksi.