Kuulumisia

Tänne kuuluu tällä hetkellä tosi hyvää, mun englantikin alkaa olla jo aika sujuvaa, harvoin tarvitsee miettiä, että mitä suustaan päästää. Tai noin ainakin kaikissa arkisissa jutuissa, koulusanasto onkin sitten asia erikseen.. Mutta siis puhuin juuri mun Rotary "kummin" kanssa puhelimessa ja se sanoi, ettei mun puheessa ole edes kovin suurta aksenttia enää. Eli siis jotain mennyt jo takaraivoon, tosin en kyllä tiiä, että uskonko ihan kaikkea mitä se sanoo :D

Olen ihan kauhuissani tästä ruokakulttuurista, enkä yhtään pidä Amerikkalaisesta ruoasta. Äskenkin meillä oli illallisena "French Bread", eli pannulla paistettua paahtoleipää kera vaahterasiirapin tai suolan ja voin. Eihän tuota voi kutsua edes ruoaksi, vai voiko?

-Tyypillisen Amerikkalaisen lounas:

Kerrosvoileipä, pieni pussi sipsejä, kämmenen kokoinen suklaakeksi ja tölkki limpparia.

Edellä mainittu lounas on siis sitä, mitä näkee koulussa tosi monella, mä kuitenkin tyydyn voileipään, myslipatukkaan ja veteen. En pystyisi juomaan limpparia ruoan kanssa, ainakaan joka päivä, yök. Nuoret saattavat usein juoda koulupäivän aikana 6-8 tölkkiä limskaa?! Ja sitten täällä vielä ihmetellään ja kummastellaan syitä liikalihavuuteen, haloo ! Mun mielestä Obama on oikeilla jäljillä, aikeena on luoda Yhdysvaltoihin limska-vero, jotta hinnat nousisivat ja kukaan ei enää haluaisi ostaa limskaa.

Tiia

P.S. Tämän ruokakulttuurishokki-purkautumisen jälkeen alankin pakkaamaan huomista varten. Lähden viettämään halloween viikonloppua muiden piirin vaihtareiden kanssa. (Halloween on virallisesti kahden viikon päästä, mutta me otetaankin varaslähtö).