Huomenna suunnataan siis nenämme kohti Oklahomaa ja sieltä parin päivän kuluttua Alabaman kautta kotiin. Jeejee. Olen innoissani matkasta, mutta ne ihaaaaaaaaaaanan pitkät autossa istumiset eivät varsinaisesti houkuta.
Onneksi meidän autossa on DVD-soitin ja mulla on kirjoja matkassa! Ehkä tästä selvitään.
Kirjoitan sitten viikon päästä taas, Moikkelis koikkelis.
Tiia
Nyt on sitten vietetty eka jouluaatto poissa kotoa, poissa tutuista ja turvallisista perinteistä, mutta ei mulla ole ollut mitään ongelmia ikävän tai minkään muunkaan kanssa. Tietty mulla ei ole ollut sellaista täyttä joulufiilistä, koska normaalit aaton askareet puuttuivat.
Tänään ollaan oikeastaan vaan rentouduttu ja levätty. Illalla käytiin joulukirkossa ja sen jälkeen avattiin lahjat, vaikka normaalisti täällä on tapana käydä lahjojen kimppuun vasta joulupäivänä.
Itse sain lahjaksi mm. näitä:
Järkyttävän kokoinen karkki+kirja+juomapulla säkki. Toi on tarkoitettu niille pitkille ajomatkoille viihdykkeeksi.
…lisää karkkia, sekä Body&Bath:n ihonhoitotuotteita.
Lahjakortin, voittekin itse lukea, että minne (: sain tämän mun Rotary-counselorilta.
..ja lukulasit perheeltä. Nyt mun ei tarvitse enää kärsiä päänsäryistä.
Kaikki meni hyvin ja perhe tykkäsi mun lahjoista, vanhemmille oli Kalevala-korut ja pojille Suomileijona kaulakorut. Huomenna mennään perhetutuille syömään ja lauantaina aikaisin aamulla nenä kohti Oklahomaa sekä Alabamaa. Elikkäs lauantai tietää sellaista kevyttä 16 tunnin ajomatkaa…
Tiia
Oikein hyvää ja rauhallista joulua kaikille lukijoille !
…sekä ihanaa vuotta 2010 (:
Tiia
Meillä oli eilen eka pujottelukisa, oikeastaan mulle ihka eka koko elämässä ! No okei, olin varautunut nimenomaan PUJOTTELUkisaan -nopeita käännöksiä ja pienempi nopeus, mutta rata olikin Alppihiihtoa, mikä tarkoitti pitkiä laajoja kurveja sekä älyttömiä nopeuksia. Siinä vaiheessa kun olin siellä portissa valmiina tulemaan alas, niin voin rehellisesti sanoa, että olin aivan järkyttävän kauhuissani ja ennen kaikkea jännittynyt. Selvisin murtamatta luitani, enkä ollut läheskään huonoin, toisin sanoen mun tavoite toteutui. Mähän laskin alas ajalla 31 sekuntia, jotkut hyvät laskijat selviytyi noin 27-28 sekunnissa, joten ei mun mielestä ensimmäiseksi kisaksi yhtään paha.
Tänään kävin silmälääkärissä ja huomenna saan uudet lasit, ne onkin tän perheen joululahja mulle.
Jaaaaaaa, Tapanina me lähdetään reissuun, ensin Oklahomaan (16 tunnin ajomatka) ja sieltä suunnataan parin päivän jälkeen Alabamaan (12 tunnin ajomatka). Oon innoissani, koska siellä on paljon lämpimämpi kuin täällä ja pääsen näkemään aika ison skaalan Yhdysvaltoja. En siis ota edes konetta sinne mukaan, joten en viikkoon sitten kirjoittele mitään.
Tiia
Vuosi 2009 vetelee viimeisiä päiviään ja pakko kerrata, että mitä kaikkea tuli tehtyä, entä mitä hyvää, mitä huono tapahtui.
Kevät ja varsinkin kesä menivät aika jännittyneissä fiilareissa, minkäpä muun takia kun USA:n lähtemisen takia. Kesä oli pääasiassa treenejä, kisoja ja jopa kaksi kesätyöpaikkaa, sainkin kerättyä ihan kivan summan ennen tänne tuloani (niistä rahoista ei ole kyllä senttiäkään enää tallella).
Vuoden parhaimmat…
…sammutustyönkurssi: keväällä 2009 sammutustyönkurssin jälkeen sain mahdollisuuden osallistua vapaapalokunnan hälytyksiin. Hälyt ovat aina jotenkin tosi jännittäviä ja se todellakin saa adrenaliinin virtaamaan, vakavuudesta riippumatta. Hauskimpia juttuja näissä hälyissä on aina se kuljettautumis mahdollisuus paloasemalle vaihtamaan kamppeita… autoa ei ole, mopo ei ole aina esillä ja pyörällä ei kerkeä. Kerran olin kaksos-kavereideni luona kyläilemässä, kun sattui tulemaan hälytys, naapureilla oli varmasti ihmettelemistä, kun kolme tyttöä juoksee kerrostalosta ulos ja tsemppaa toisia juoksemaan entistäkin kovempaa. Kyllä, me oikeasti juostiin.
…kesätyöt: töitä + töitä + töitä, parhaimpina päivinä lähdin yhdeksän jälkeen kotoa, pääsin neljältä, kotiin vaihtamaan vaatteet ja viideksi takaisin töihin ja yhdeksältä kotiin (jonain päivinä oli vielä futis pelit kymmeneen). Kuulostaa hullulta, mutta kyllä vain, mä selvisin.
…kaverit: varsinkin kesällä vietin tosi paljon aikaa kavereitten kanssa ja mitä muuta siitä voisi sanoa, mulla on ainakin maailman parhaat kaverit ! (:
…koulu: lukion ykkösluokka on takana päin ja se on kyllä jo yksi juhlan aihe, niin rankka se vuosi oli. Jotkut todistuksen numeroista olisivat voineet olla parempia, mutta haluan keskittyä enemmän niihin aineisiin mitä aion kirjoittaa. Todistuksen keskiarvo taisi olla kasin pintaan? en edes muista.
Vuoden huonoimmat:
…kisakausi: Viime kauden kisat oli mun osaltani aikamoinen floppi, alkukesästä ennätyslukemat menivät uusiksi, mutta siitä lähtikin sitten tasainen alamäki ja viimeisissä kisoissa heitin yli kymmenen metriä huonommin, kuin kesän alussa –.-‘ (tiedoksi niille, jotka eivät tiedä, niin heitän siis moukaria ja kisaan/olen kisannut SM-tasolla). En oikeasti tiedä yhtään, että mitä aion tehdä moukarin suhteen sitten kun palaan Suomeen, tässä iässä vuoden heittämistauko SM-tasolla urheilevalle ei todellakaan tee hyvää. Muutenkin motivaatio on ollut kateissa viimeiset kaksi vuotta ja heittäminen on tuntunut enemmän velvollisuudelta, kuin hauskalta tekemiseltä, toisaalta taas tuntuu siltä, että haluaisin jatkaa ja kokeilla, kuinka korkealle on mahdollista nousta. Ennen tänne lähtöäni ajattelin tämän vuoden selventävän kuvaani tulevaisuudesta, mutta miten kävikään, ei mun ajatukset ainakaan vielä ole kirkastuneet. Olen yrittänyt vakavasti punnita plussia ja miinuksia: lajin takia pääsee reissaamaan ympäri Suomea leireille ja kisoihin + näkee hurjasti kivoja kavereita, pysyy fyysisesti kunnossa (olen kyllä niin addiktoitunut liikuntaan, että vaikka lopettaisinkin kisaamisen, jatkaisin silti urheilemista)… mun jalka ei tule ikinä kestämään heittämistä kunnolla (mullahan on päkiässä osteokondriitti, luu-rusto-tulehdus, jota ei lääkäreiden mukaan voi parantaa ja kyseinen päkiä on juuri se, joka ottaa moukarinheitossa kaikkein pahimmat iskut vastaan.) ja yksinkertaisesti, jos se ei ole mun mielestä kivaa, niin en mä sitä kylläkään väkisin halua tehdä, PISTE. Kuitenkin kaikkien näiden jälkeen tulee juuri se velvollisuus ja se, että kaikki tulee olemaan tosi pettyneitä muhun jos lopetan kisaamisen. (tästä ei siis mitenkään voi päätellä, että olen kunnianhimoinen, sekä äärimmäisen miellyttämishaluinen ihminen.) En halua, enkä aiokkaan tehdä vielä mitään päätöstä jatkamisen suhteen, keväällä pitää miettiä asiat uudestaan ja katsoa, että mitä se tuo tullessaan.
…kavereiden ja perheen jättäminen: kamalinta oli jättää kaikki ihanat kaverit ja varsinkin perhe taakseen. Järjestin maailman parhaimmat läksiäiset ja ilta menikin aika pitkälle itkien ja nauraen.
Vuoden sekä-että:
…vaihtariksi lähteminen: Tämä neljä kuukautta on ollut ehdottomasti elämäni parasta, sekä kamalinta aikaa. Viime talvena en todellakaan tiennyt, että mihin liemeen olen itseni mukaan laittanut, oikeastaan tajusin sen vasta Finnairin koneessa kohti Nyciä, enkä silloinkaan täysin. Lähdin kohti tuntematonta, en tuntenut määränpään seutua, enkä varsinkaan ihmisiä. Olen rakentanut uuden elämän lähes tyhjästä ja tavannut satoja uusia ihmisiä. Syksy 2009 on ollut minulle todellinen kasvun paikka ja olen huomannut muutoksia itsessäni sekä ajattelussani. Luulen, että pahin ‘shokki’ ja itsensä löytäminen tulee vasta palatessani takaisin Suomeen, mutta on tämäkin jo aika suurelta muutokselta tuntunut. Pelkoa, ihanaa, kamalaa, mahtavaa, surua, onnellisuutta, tietämättömyyttä, haikeutta ja stressiä, noilla sanoilla kuvailisin tähänastista vuottani ja voin aika varmasti sanoa, että moni muukin vaihtari allekirjoittaisi saman. Tosiaan, en ole hetkeäkään katunut lähtöäni, enkä tekisi mitään toisin, niin kuin aikaisemmin jo sanoin, syksy on ollut kamala ja samaan aikaan NIIN ihana.
Tiia
Hyihyi, pakkasukko oli taas eilen huonolla tuulella ja oli lähettänyt tänne tosi kylmän ilman. Lämpötila kieppui –18 asteessa ja meillähän oli tietysti laskettelupäivä ! Täytyy kyllä sanoa, että mikään ei luista noin kylmässä, ei edes suksi. Meille oli tehty pujottelurata sellaisista 20 sentin kepukoista, elikkä aika helpoista lähettiin liikkeelle… tai helpoista ja helpoista, ensimmäisen kierroksen jälkeen rata jäätyi lähes peilijääksi ja mikä ihanaa, mun suksien kantit on vasta hiotut. Aika ihana fiilis siinä vaiheessa kun kanttaa jään päällä, kantti puree jäähän kunnolla ja siinä mennään sitten muutamat kuperkeikat ja sukset lentää ties minne –.-‘ ei näin. Onneksi ei käynyt mitään, selvisin mustelmilla ja okei, ehkä mun uskallus agressiivisiin käännöksiin sai pienen kolhun.
Treenien jälkeen meillä oli vielä ‘team dinner’, eli siis mentiin syömään yhen tyypin kotiin koko joukkueen voimin, oli hauskaa ja yksi mun kavereista ehdotti, että haluisinko lähteä maaliskuussa laskuvarjohyppäämään. NO TIETTY ! saattais olla aika siistiä, mutta mun pitää vaan ensiksi tarkistaa, että mitä kaikkea mun vakuutus kattaa ja mitä kaikkea ei…
Mun huono näkö ja hajataitto on taas viime viikkoina muistuttanut olemassaolostaan, mullahan on siis silmälasit, mutta en tietenkään tajunnut pakata niitä tänne mukaan (enhän mä tarvinnut laseja suomessakaan yli vuoteen). Omasta mielestä näen hyvin, mutta oireina ilmenee päänsärky ja silmien ylimääräinen räpyttely. Toivottavasti joku löytäisi ne mun lasit jostain niistä monesta säilytyslaatikosta, johon pakkasin huoneeni ennen tänne tuloa.
moikkamoi.
p.s. ZUMBA oli ihan mahtavaa ! oli tosi kiva päästä tanssii ja hyppii ihan kunnolla pitkästä aikaa, eikä kukaan meistä edes ymmärtänyt kaikkia liikkeitä = vielä hauskempaa !!! suosittelen kokeilemista.
Eilinen päivä oli tosi hyvä pitkiin aikoihin, äiti laittoi sähköpostia ja kertoi, että keväämmällä voisin ostaa täältä järjestelmäkameran, järkkäri on siis ollut mun haaveena tooooosi kauan. Sain myös viestiä, että mulle on myönnetty kunnalta urheilija-apuraha (125€), vaikken itse sitä ollut edes anonut, vaan seuran puheenjohtaja ilmeisesti oli hakemuksen laittanut. Kaiken tämän lisäksi eiliset treenit mäessä meni paremmin kuin koskaan, ja opin yhden illan aikana enemmän kuin koko kymmenvuotisen hiihtourani aikana. Treeni tehtiin pareittain ja mähän sain parikseni tytön, joka laskee USAn nuorten maajoukkueessa –.-‘ ehkä siksi opinkin niin paljon.
Eilen treenien jälkeen saatiin myös Ski Team –takit, perus Soft Shell takki, jossa on brodeeraukset.
Täytyy kyllä sanoa, että nyt kelpaa kisata ! Toi Soft Shell materiaali on tosi lämmintä, eilen oli muutama aste pakkasta ja tolla takilla pärjäsi mainiosti, kun pysy koko ajan liikkeessä.
Niin, päivän floppi olikin sitten se mun kausipassi rinteeseen… Mun tiedot kirjoitettiin tietokoneelle ja siellä nimi oli tavattu oikein, mutta miten kävikään?! :D
Tänään olen yrittänyt organisoida mun paluun Suomeen, enkä vieläkään saa selvyyttä asiaan, tosin oon niin väsynyt, että ei ihme. Yritän saada lennot varattua tämän vuoden aikana, mulla olis kaksi vaihtoehtoa, joko varaan liput itse tai sitten matkatoimiston kautta, valitsen ammattihenkilön ! Mun pitää vaan muistaa varata se välilento oikeaan terminaaliin JFK:n päässä, koska nykin Kennedyn kenttä on kuitenkin eri luokkaa kuin Hki-Vantaan lentoasema… terminaalien väliä kuljetaan metroilla/ratikoilla? Joten mun kannalta ois ERITTÄIN tärkeää saada lento samaan terminaaliin, mistä Finnair sitten lentää Suomeen. Tietääkseni American Airlines ainakin lentää kyseiseen terminaaliin.
Huomenna meidän kouluun tulee Zumba –ohjaajat ! jeejee.
- Tiia
Loppukevennyksen vuoro….
Mun 9-vuotias pikkuveli, Quinn, loisti tänään yleissivistyksellään:
At the dinner table:
Quinn: “Mom, where ketchup comes from? Is it an animal?”
Meinasin tukehtua mun salaattiin, mutta sain pidettyä naurun sisälläni ! onneks :D
